Texts
Frizzante / 1998
Artisti in viaggio/Taiteilijat matkalla/Commune di Bagno a Ripoli/Provincia di Firenze/Casa degli artisti finlandesi 28.5. – 18.6.1998
Mimmo Rosellin aloitteesta liikkeelle lähteneen vaihtonäyttelyprojektin tuottama näyttelyrypäs ajoittui juuri sopivasti Grassinan taiteilijatalon 30-vuotissyntymäpäiviin.
Donatella Mei, Riccardo Biondi, Gianni Cavern, Franco Scuderi ja Mimmo Roselli olivat kutsuneet ateljeihinsa Marjatta Nuorevan, Geoge Grotenfeltin, Antti Ojalan ja Maija
Lavosen. He taas saavat puolestaan mahdollisuuden kutsua toscanalaiset Suomeen. Näytteluhankkeen primus motorina toimineen Kuutti Lavosen lähtökohtana valinnoille oli
toiminut isäntien toivoma luonto-teema.
Scuderin mielenkiinto levittäytyy laajalle: varsinaisista taideteoksista koruihin ja kirjoihin, kirjoittamiseen ja teatteriin saakka.
Älykäs leikkisyys ja ja kepeä ironia maustavat hänen töitään. Scuderin studio on Medicien hoviarkkitehdin Michelozzon suunnittelema kappeli,
jossa George Grotenfelt esitteli tuotantoaan viikon ajan. Hänkin liikkuu useammalla kuin yhdellä sektorilla työssään: arkkitehtina, opettajana ja kirjoittajana.
Viimeisimpänä kiinnostuksen kohteena on elokuva. Arkkitehtien töiden esittely näyttelyissä on kuitenkin vähintäänkin ongelmallista.
Taloksi kutsuttavaa tilateosta kun ei voi testata luotettavasti muuten kuin asumalla siinä.
Grotenfelt esitteli töitään pienin mustavalkoisin valokuvin ja pohjapiirrosten avulla.
Hän haluaa rakennustensa elävän välittömässä vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, osana sitä.
Nuorevan ja Cavernin yhteinen nimittäjä oli aika. Nuorevan hiljaisissa mezzotinta-vedoksissa ei ole mitään rumaa. Aaltojen hiomat kalliot ovat vanhemmat
kuin ihmiskunta, ja jos me tuhoudumme, ne jäävät. Cavernin rikaspintaiset maalaukset käsittelevät kultturimme kerrostumien merkkikieltä ja hänen taidesäilykkeensä luovat museaalisen välimatkan talletettuun tämän ajan esineistöön, pois heitettyyn roskaan.
Rosellin pienet neliönmuotoiset maalaukset ovat hienostuneita sekä väreiltään että hiusmaiselta viivastoltaan, jonka voi nähdä kumpuilevan toscanalaisen maiseman
ääriviivoina taikka ikään kuin hengen säikeinä menneisyydestä tähän päivään; renesanssi-enkeleiden säteet ulottuvat vielä vuorille. Maalaukset ovat kuin paikallisen
maiseman vastaväri-ikkunoita, joita voi nähdä silmät suljettuaan, kauan kohdetta katsottuaan.
Italialaiselle taiteelle ei ole ominaista edlleenkään minkäänlainen raskasmielisyys. Viiva kaartuu herkästi ja tarkasti kuten se taipui jo Venuksen syntymän aikoihin. Siksi Martti
Aihan feminiinisen elementin mukanaoloon tenhovoimansa perustavat veistokset sopivatkin hyvin tälle matkalle. Biondi, jonka studiossa Aihan töitä oli esillä, on
kouluttautunut insinööriksi ja vasta sitten taiteilijaksi. Hänen pronssiset sypressiveistoksensa lävistävät ajattelun ja historian tasoja kuin nuolet.
Jos Biondin veitset asettuvat vaivatta miehiseen viitekehykseen, on Mei yhtä selkeän naisellinen. Ateljeevieraansa Maija Lavosen tavoin hänkin saa innoituksensa luonnosta.
Mein henkäyksenomainen kädenjälki piirtyy mitä moninaisempiin materiaaleihin. Näyttelyn grand old lady Lavonen liikkuu puolestaan yhtä taitavasti niin käyttötaiteen
kuin “vapaan taiteen” maastossa.
Suomalaisten yhteisnäyttelyssä Galleria Largassa yksittäiset taideteokset olivat laadukkaita, mutta niiden välille ei syntynyt hedelmällistä vuorovaikutussuhdetta eikä
siten kokonaisuudessaan laidasta laitaan parhaimmalla mahdollisella tavalla toimivaa näyttelyä.
Tila josta vaikutumme, tila josta vaikutamme – ulkoinen ja sisäinen tila. Jaakko Sievänen vaalii maalaustaiteemme parhaimpia perinteitä. Hänen työnsä vierailivat hetken
taiteilijatalon yhteistiloissa. Talon keittiö on hänen entinen ateljeensa. Onko sisäinen tilamme harmoniassa ulkoisen kanssa, mikä mielen mustaa, mikä aineen valaisee…?
Sieväsen taiteessa tila on ensiarvoisessa asemassa, mutta se on ihmisen mittainen tila – se on ihmisen tila.
valokuva: Markku Siekkinen
Taide 1998/4