Texts
Intohimona ihminen / 2013
Zsuzsa Demeter syntyi 1. 4. 1956 Budapestissä, mutta hän ei ole aprillipila, vaan oman arvonsa hyvin tunteva taidemaalari, joka muutti Suomeen vuonna 1987. Taiteilijalla on elämässään ollut vain kaksi osoitetta; ensimmäinen Pestissä ja toinen Tampereen Ateljeetalossa Kalevassa. Muutto Suomeen oli voimakas kulttuurishokki. Sosialistisen Unkarin hyviä puolia olivat halvat ja rajattomat kulttuuripalvelut, teatteri, elokuvat ja konsertit, joihin Suomessa ei enää ollut varaa. Myöskin ystävät jäivät Unkariin ja uusien suhteiden luominen vei aikansa. Suurkaupungin syke vaihtui välillä liiankin hiljaisten suomalaisten seuraan. Kielimuurin vähittäinen murtuminen muutaman vuoden suomen opintojen jälkeen edesauttoi sopeutumista uuteen ympäristöön. ”Jos en olisi osannut englantia ollenkaan, olisin oppinut pakostakin suomea nopeammin,” sanoo hän. Demeter maalaa pääasiassa akvarelleja ja öljymaalauksia. Kuvantekijä on melkeinpä aina kuljettanut mukanaan akvarellistin kenttävarustusta. Akvarelli on hänelle kirjoituksenkaltainen tapa merkitä muistiin ohikiitäviä hetkiä. Näitä merkintojä on kertynyt opiskeluajoilta lähtien ihmisistä, maisemista ja arkkitehtuurista.
Ihminen kasvoista kasvoihin
Punaisena lankana kautta vuosikymmenten hänen maalauksissaan kulkee ihminen. Muotokuvat ystävistä, kollegoista, perheenjäsenistä, naapureista, aikalaisista ja merkkihenkilöistä muodostavat sen ytimen. Mielenkiintoiset kasvot herättävät aina hänen maalarinviettinsä. Virallisia muotokuvia tilattaessa etusija on yleensä annettu öljymaalauksille, mutta Tampere-talon ensimmäisten johtajien Kaarina Suonion ja Carl Öhmannin vuonna 2010 valmistuneet muotokuvat ovat akvarelleja ja ne haluttiin nimenomaan Demeteriltä. Lisäksi taiteilija Suonion ehdotuksesta maalasi julkistamistilaisuutta varten kolmekymmentäkolme pienempää muotokuvaa talon henkilökunnasta: Kummolasta kuskiin ja kokkiin kaikki istuivat kiltisti malleina. Vähemmän virallisesti.
Vuonna 2003 Zsuzsa Demeter aloitti kuvasarjan Kyllikistä. Ihminen katsoo näissä akvarelleissa suoraan toista ihmistä. Mallin karaktääri on niissä tavoitettu tarkasti. Säveltäjä Arvo Pärt on sanonut, ettei taiteessa ole mahdollista ottaa edistysaskeleita samoin kuin tieteessä. Olen samaa mieltä: taiteessa voi vain mennä syvemmälle ja kokea herkemmin. Maalauksissaan Kyllikistä Zsuzsa Demeter pääsee pinnan alle ja tavoittaa elämän pohjasykkeen.
Laskoksien alta löytyy ihminen
Zsuzsa kertoo uransa alkuaikojen maalausten syntyneen innostuksesta kuvata niiden vaatteiden laskoksia, joihin hänen henkilönsä olivat kääriytyneet – ja syntyneissä töissä melkeinpä piiloutuneet. Tilanne, jossa taiteilijalla on elävä malli edessään, on vaativa. Kyseessä on aina kahden ihmisen, kahden erilaisen maailman, kohtaaminen. Työn alkuun taiteilijaa inspiroi monasti pieni, visuaalisesti herkullinen yksityiskohta. Hyväntahtoinen ironia on Demeterille tyypillinen suhtautumistapa mallien inhimillisten ulottuvuuksien edessä. Akvarelleissaan hän käyttää alla prima-tekniikkaa, maalaa työnsä kerralla hyvin pingotetulle ja kupruilemattomalle pohjalle. Niissä on zen-mestareiden tekniikkaan verrattavaa osumatarkkuutta.Nuorena opiskelijana hän työskenteli Budapestin taidemuseossa apulaisena aamupäivisin ja työskennellessään hän tänäänkin käy vuoropuhelua taidehistorian kanssa. El Creco, Rembrandt, Velázquez, Bonnard ovat hänen lempitaiteilijoitaan. Joukosta ei löydy ainuttakaan abstraktia maalaria – kuten ei abstarktia teosta hänen omasta tuotannostakaan.
Usein toistetaan fraasia siitä, että taiteen ollakseen taidetta tulisi olla skandaali. Näin joskus onkin, kun taiteilija puhkoo joitain yhteiskunnan mätäpaiseita. Useammin skandaali on kuitenkin vain toimittajien kritiikitöntä kirjoittelua taikka taiteilijan tapa ”päästä läpi”. Skandaali ei sinänsä tee mistään taidetta. Sen ymmärtääkseen tarvitsee vain hiljentyä, keskittyä ja antaa kuvan puhua, katsoa Rembrandtin piirroksia, katsoa zen-maalareiden tyhjän tilan käyttöä ja – katsoa Zsuzsa Demeterin akvarellisarjaa vanhan naisen elämästä!
Kirjoituksen pohjana on 15-sivuinen proseminaariesitelmä Z. Demeteristä vuodelta 2010. Toisin editoitu versio tekstistä on ilmestynyt Taidemaalaus lehden numerossa 2/2011. Tiedot perustuvat Zsuzsa Demeterin haastatteluihin syksyllä 2010 ja keväällä 2011 sekä keskusteluihin vuosina 2003-2011.