Blog
Taiteilija on ammatiltaan ihminen
Posted 14.03.2015
Lahden taideinstituutin alumnipäiville 24.-25.01.2015 Oppimiskeskus Fellmanniassa osallistui yhteensä noin 150 taiteilijaa ja taideopiskelijaa.
Lahdesta on koulutuksensa hankkinut 600 kuvataiteilijaa 43 vuoden kuluessa. Vuoden 2016 keväällä lähtevät laitoksesta viimeiset opiskelijat – ellei jotain ihmettä tapahdu. Koulu aloitti 1971 vanhassa synnytysairaalassa Oikokadulla. Myöhemmin taideopiskelijat kävivät piirtämässä siellä. Aikanaan koulu oli monella tapaa edelläkävijä. Siellä ovat opettaneet Suomen parhaimmat taiteilijat, mutta erityisesti muistettiin lämmöllä Paul Osipowin maalaus- ja värioppitunteja sekä Arto Pennasta piirustuksen opettajana ja rehtorina.
Monet päiville osallistuneista eivät olleet nähneet toisiaan kymmeniin vuosiin eivätkä välttämättä edes tunnistaneet toisiaan heti. Puheenvuorojen pitäjät olivat yrittäneet löytää kuvia kouluajoilta, mutta itse koulua ja opiskelua siellä oli dokumentoitu yllättävän vähän.
Eri ajanjaksoina opiskelleiden puheista piirtyi esiin koulun läpikäymä muutos. Ensimmäisenä vuotena ei ollut mahdollista saada edes opintolainaa ja ainoa ilmainen materiaali oli seriväri, kun taas Anssi Kasitonnin mukaan 2000-luvun alussa kaikkea oli enemmänkin kuin tarpeeksi. Hän ei sanojensa mukaan osannut piirtää eikä maalata kouluun tullessaan, eikä niitä taitoja sielläkään oppinut.
Maalausluokka 1970-luvulla. Vasemmalla Jaakko Rönkkö, taaempana istumassa Ella Vähäsarja.
Vielä 1980-luvulla ajateltiin, että koulussa ei tehdä valmiita töitä vaan harjoitellaan, mutta seuraavalla kymmenluvulla näyttelyitä suunniteltiin heti ensimmäiseltä vuosikurssilta alkaen. Koulun yhteisöllisyyttä muistettiin lämmöllä.
Merja Puustinen piti viikonlopun kiinnostavimman puheenvuoron, joka ansaitsisi aivan oman artikkelin. Hän on päätynyt siihen, ettei teknologia yhdistäkään ihmisiä, vaan päinvastoin. Nyt väitoskirjaa tehdessään hän on onnellinen siitä ettei aikanaan päässyt mielestään neromyyttiä ylläpitävään Taideakatemiaan. Hän peräänkuuluttaa kriittisyyttä vaateita kohtaan, joita taiteilijoille syydetään ylhäältä ja joilla meitä yritetään ohjata ja valjastaa milloin mihinkin tarkoitukseen.
Kuvassa kirjoittaja vuonna 1976 tai -77. Kuva: Merja Reinikainen
Julkaistu Taide-lehden numerossa 1/2015
