Blog
Eno, Uimaharju, Vuonislahti, Lieksa…
Posted 09.11.2013
Heinäkuussa kävin äitini kotiseudulla Pohjois-Karjalassa. Edellisestä kerrasta oli kulunut jo 48 vuotta. Olin silloin 12-vuotias. Niinpä matka tuntuikin vaikeammalta ja pidemmältä kuin matka Espanjaan olisi tuntunut. Luulen niin. Matkalukemisekseni tarttui kirjastosta Kyllikki Villan matkapäiväkirja Afrikkaan oman perhehistoriansa paikoille. Tätä en tiennyt kirjan lainatessani. Tapasin Pohjois-Karjalassa melkein parikymmentä serkkua ja pikkuserkkua, ja vielä pienempiä serkkuja. Tuntui kuin kuollut äitini olisi ollut kanssani matkalla. Ja katsoihan hän myös sukulaisteni kasvoista.
Matkan taiteellinen anti oli Vuonislahden Paateri, Ewa Ryynäsen kotiateljee kirkkoineen, jonka kaiken hän miehensä kanssa testamenttasi Lieksan kaupungille, lapsettomia kun olivat. Paikka on todellinen helmi, metsän keskellä kumpareella Sammaljoen kainalossa. Vain paikan päällä käymällä voi todella tietää mistä hänen töissään on kysymys, siitä kuinka orgaanisesti ne kasvavat suomalaisesta luonnosta. Täysipäiväisenä kuvanveistäjänä Ryynänen aloitti vasta 1974, 60-vuotiaana, kohottuaan maineeseen Helsingin näyttelyllään. Silloin navetasta myytiin lehmät ja se muuttui ateljeeksi. Hän työskenteli yhdessä miehensä kanssa; aviopuoliso hoiti kaiken puun esikäsittelyn. Suurkiitos serkulleni Elsalle, että hän minut sinnekin ajoi, polvivaivastaan huolimatta.
Kävimme myös Lieksan Jamalissa, missä äitini sisko perheineen asui ennen, sittemmin tilaa hoiti hänen poikansa ja nyt paikka on sukuhaaran yhteisenä kesäpaikkana. Samaan aikaan vietti samassa paikassa sadan metrin päässä mökillään tamperelainen kuvataiteilija-valokuvaajaystäväni kesäänsä.Tämän sain tietää tietysti vasta myöhemmin kotona lokakuussa. Hän tunsikin hyvin Jamalin serkkuni ja hänen vaimonsa, paikkakunnan suosituimman hierojan. Kuvassa hänen unikoitaan ja parantava, takiaisen näköinen kasvi.
Kuljimme koko Pielisen itärannan päästä päähän, sillä kävimme myös Nurmeksen Savikylässä moikkaamassa Liisa-serkkuani, kaukoparantajaa. Hänen tyttärensä Eva opiskelee Taideyliopistosta; kandien näyttely avautuu Taideakatemian tuliterässä näyttelytilassa 28.11. Siellä pitää ehtiä käydä. Oli mukava yllätys löytää suvusta toinenkin kuvataiteilija.
Tyko Sallinen oli syntyisin Nurmeksesta ja lestadiolaisesta perheestä. Myös aitini puoleinen suku on melkein kokonaan lestadiolaisia. Sallisen käsittämättömän kovan kohtalon kokenut vaimo, joka itsekin oli taidemaalari, oli vartiaisia, Helmi Vartiainen. Äitiniäiti oli omaa sukuaan Vartiainen. Vartiaiset-sukuseuran mukaan kaikki tämännimiset polveutuvat yhdestä ja samasta Jussi Vartiaisesta, mutta tiedäpä häntä. Tutkimusten mukaan Vartiaisia on asunut 1500-luvulla Kannaksen Karjalassa ja Koivistolla, mistä he ovat siirtyneet lännemmäksi rajakiistojen myötä.
Pielisen toisella puolen on Kolin Ryynänen-taiteilijaresidenssi, jonne toivon joku kesä pääseväni työskentelemään ja tutustumaan järven länsirantaan ja tarkemmin niihin paikkoihin ja luonnonnähtävyyksiin, joista äitin kertoili. Allaolevat kuvat ovat Ryynäsen Paaterin asuintalosta ja ateljeesta.
http://www.lieksa.fi/Resource.phx/sivut/sivut-lieksa/sivistys/museo/paateri.htx
http://www.visitkarelia.fi/fi/Tutustu/Nae–tee/Nahtavyydet-ja-kayntikohteet/Eva-Ryynasen-ateljee-ja-Paaterin-kirkko
http://www.kuva.fi/fi/nayttelyt/kalenteri/kandinayttely-1
http://www.kuva.fi/fi/nayttelyt/kuva-tila/